Sinistä.

Laitan nämä sinisetkin nyt tänne, etteivät unohdu...paljon kauniita kuvia on unohtunut ;)

Selailin tässä yksi päivä blogia, kun etsin joutsenen kuvia pikkumiesten pyynnöstä. Huokasin, sillä suurin osa näistä kuvista on vain blogissa ja tietysti Picasassa tallessa. Vanha kone hajosi niin nopeaa tahtia, etten saanut kaikkia kuviani talteen vaikka yritinkin. Toisaalta kuka niitä kuvia tarttee, kun minä oikeasti lähden taivaita ihailemaan.

Tuossa aamupäivän mittaan olen taas tuijotellut tuonne kattojen taakse, sillä niin sykähdyttävän kauniit pilvet saa miettimään tämmöistäkin:
Jospa seuraavassa elämässä saisin maalata, kun kerran tässä elämässä ei onnistunut. Minähän aina haaveilin maalaamisesta sitten eläkkeellä ollessa. Noin 40v. aloin jo aavistella miten siinä käy, kun kädet alkoivat vapisemaan. Se vaiva johtuu aivosähkötoiminnan häiriöistä. Sain neurologilta neuvon elää rauhallista elämää ja vältellä lääkkeitä, jos suinkin pystyn. Siihen vaivaan olen sopeutunut, kunhan en anna sen tulla ajatuksiini pörräämään.

Valkoista.

Tämä silmänilo kasvaa tuossa muutaman metrin päässä. Tämä piha on muuten vielä ihan työmaana, mutta elokuun lopussa pitäisi senkin olla valmiina. Näin jo istutussuunnitelmat ja iloksemme pihaan saadaan monipuolisesti kukkivia puita ja pensaita. Joku halusi enimmäkseen havupuita ja minä pidin peukkuja kukkivien lehtipuitten puolesta. Kukkaistutuksista ei vielä kerrottu.

Menin sitten ja tilasin uuden kameran. Saan sen ensiviikolla. Ei se nytkään kallis ollut, mutta varmasti tätä nykyistä parempi.

Eilen satoi.

 Eilen oli hyvä pilvipäivä. Taivasnäkymät muuttuivat vauhdilla, mutta en nyt kaikkia kuvia voi tänne laittaa.

 Oso pilvi roikotti hapsuhelmojaan ja ripsautti sadekuuron alas.

 Illansuussa alkoi taas kerätä pilviä päälle ja varsinkin nuo vasemmalla alhaalla olevat siniset kiinnosti.

 Kohta taas vaaleni ja nyt tuli vettä jo muutamaa pisaraa enemmän.

En tiedä miltä se sade ulkona tuntui, mutta näin kotioloissa senkin katseleminen viihdyttää.

Nyt on jalkaterä röntgenkuvattu ja keskiviikkona saan tietää näkyikö siinä mitään. Jos ei ole luunmurtumia, niin tämä kantakalvojuttu on todella pahana. Sain taas uudet lääkkeetkin, kun nuo aiemmat eivät enää tehoa.

Rannalle.

Heräsin hyvin aikaisin ja nyt päätin lähteä rannalle :) Kun en pysty kävelemään, kuin lyhyen matkaa, niin menin bussilla. Minullahan on bussipysäkki nyt ihan vieressä. Menin bussilla, kävelin ehkä 30-45 min. ja tulin samalla bussilipulla takaisin. Kannatti lähteä, sillä löysin kauniita kukkia. Kauneimmat ensin :) Kärhöjä lienevät ?

Kuvasin jonkun maisemakuvankin, mutta tämä kamera ei ole hyvä siinä. Kukkakuvia sentään sain paljon ja niitä riittää nyt muutamaksi päiväksi.

Yön kuvia.

Ei nämä mitään kovin näyttäviä kuvia ole, mutta täytyyhän sitä jotain tehdä, jos ei nuku.
Oikeastaan toivoisin asuvani korkeammalla, jolloin saisin nuo rakennukset kuvasta pois. Taivaanranta on alempana usein hyvin kaunis. Saisinpa luvan kiivetä katolle kuvaamaan...joo, voisivat pitää hulluna, jos semmoista ehdottaisin.
Olen usein sanonut muksuille, ettei mummotkaan saa kaikkea mitä tahtoisivat.
Lisään vielä, ettei tällä menolla näköjään edes sitä kameraa, mitä toivoisin kaikkein eniten.

Lisää vaaleanpunaisia kukkia.

Kävin aamulla poliisiasemalla kysymässä neuvoa. Yritin soittaa sinne eilen, mutta en päässyt läpi ja sen takia lähdin aamulla liikkeelle, vaikka kulkeminen onkin erittäin tuskallista. Otin ennen lähtöä särkylääkettä enemmän, kuin saisi, mutta eipä tuo auttanut yhtään.

Olen saanut useamman vuoden kärsiä yhden mummon levittämistä valheista, joita hän kertoo sille kuka nyt haluaa vaan kuunnella häntä.  Kuvittelin pääseväni hänestä eroon muuttamalla, mutta en onnistunut. Hän oli selvittänyt osoitteeni ja toi kotiini eilen syytöskirjeen miten teetän avaimia ja käyn heillä varkaissa. Nyt olin taas käynyt ja vienyt albumeista kuvia ja joitain kasetteja. Hän asuu talossa, johon ei saa teetätettyä avaimia, kuin isönnöitsijän kautta. Asuin ennen samoissa taloissa. Tätä on nyt jatkunut 7 vuotta, joista kaksi viimeistä vuotta on ollut todella vaikeaa aikaa.

Kerroin poliisille tahtovani rauhaan tämmöisestä. Kehoittivat laitattamaan ainakin ovisilmän oveeni. Kehoittivat soittamaan heti, jos tämä henkilö soittaa, tai häiriköi entistä enemmän. Toki asia menee nyt eteenpäin ja saan lopun tälle. Poliisi kyllä epäilee ja pyysi varautumaan jopa tilanteen pahenemiseen.

Sillä reissulla sit kuvasin kaikki pusikot.

Pakkokävelyä.

Asioitten hoitaminen vaatii joskus pitemmällekkin lähtemistä ja ylimääräistä kävelyä, vaikka en pystyisikkään. Kaikki asiat eivät hoidu puhelimessa, eikä edes netin kautta.
Iskin kolme kärpästä aamuisella asiointimatkalla.
Kaksi asiaa niistä hoitunee ajallaan, mutta tämä kolmas, eli kukkakuvat ilahduttavat nyt jo.

Sateen jälkeen.

Ihana aamu. Pikkuinen kävelylenkki sateen jälkeen piristi kummasti mieltä. Satais nyt ensiyönäkin.

Löysinhän juhannusruusun.

Tytön parvekkeen alapuolelta. Eivät itsekkään tienneet sen ruusun olevan siellä.

 Ei tämä varmaan ole edes oikea Juhannusruusu, mutta parempi, kuin ei mitään :)

Nautittavaa Juhannusta!

Tehkää kukkaseppeleitä hiuksiinne ja nauttikaa Jussista!

500 m.

Eilen kävelin tuosta runsaat puolet ja tänä aamuna aikaisin kävelin vähän pidemmälle. Yhtä tuskaa tuokin.
Aamu oli kuitenkin ihanan raikas. Kuvittelin eläväni viikonloppua, sillä ihmisiä näkyi liikkeellä todella vähän.

 Miten kukka onkin näin karvainen? Näköjään pistää terälehdet suppuun yöksi.

 Kukkia riittää kuvattaviksi ihan lähelläkin, mutta kulkisin mieluiten rannoilla niin, kuin tein viimekesänä. Tästä on runsas kilometri rantaan ja jos nyt lähtisin sinne, niin takaisin en kyllä enää pystyisi kävelemään. Pääsisinkö edes sinne rannalle.

Kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Karvainen ja värikäs...mikä lie?

Tihuuttaa.

Kävelin kauppaan tihkusateessa ja näin jotain oranssia paikassa missä ei luulis mitään istutettua ainakaan kasvavan. Äkkiä kamera esiin ja naps! Mikä lie...täytyy kuvata uudestaan paremmalla säällä.
Mietin matkalla olisko liian rohkeaa poiketa naapuritalon pihalla kuvaamassa, sillä siellä näkyy olevan paljon istutettuja kukkia.

Minz toivoo minun kuvaavan edelleenkin, oli näkö sitten mikä hyväänsä. Paljon iloahan tästä on ollut ja mistä sitä varmasti tietää mitä kivaa elämässä on vielä edessä. Onhan minulla vieläkin taivaat joita kuvata. Aurinko laskee ja nousee. Pilvet liikkuu ja harvoin on kahta samanlaista päivää.
Kiitos teille ystäväni kommenteista!

Tapoin kukan.

Sain tämän tytöltäni, kun muutin tänne uuteen kotiini ja haettiin Ikeasta lamppuja ym. Menin tyhmyyksissäni vaihtamaan sen isompaan ja kauniimpaan läpinäkyvään ruukkuun, jolloin se otti nokkiinsa ja heitti pikkuhiljaa henkensä.

Silmät on nyt tutkittu ja surukseni on niin, että koruntekijäksi minusta ei enää ole. Nyt silmiä seurataan 4 kk välein ja oikea silmä leikataan ensin, kunhan näkö on niin huono, ettei mahdollinen leikkauksen epäonnistuminen ainakaan pahenna tilannetta. Kaihit leikataan siinä samalla. Harmittaa, kun sama sairaus on myös vasemmassakin silmässä.
Tuo kuvan sumeus ei johdu siitä, ettenkö näkisi kuvaa hyvin. Näen myös liikkua hyvin, mutta lähinäkö on kärsinyt jo kovasti.

En meinaa kuitenkaan ahdistua tästä ongelmasta vielä. Tahtoisin löytää jotain muuta tekemistä, jota pystyy huononäköisenäkin tekemään. Nyt näen vielä virkata normaalinpaksuisesta langasta, mutta olen virkannut nyt niin paljon, että se laji tahtoo jo riittää. Annoin saumurin ja ompelutarvikkeita tytölleni ja eihän tässä auta, kuin katsoa loputkin annettavaksi jonnekkin. 

Neljä vuotta sitten silmälääkäri tokaisi, että tarviiko se niin nähdäkkään, mutta tämmöiselle ikänsä käsitöitä ja näpräämistä harrastaneelle on näkökyvyn ongelmat kyllä ikävä asia. Tämä käsien vapina ja huono kuulo on ihan pikkuseikkoja sen rinnalla. Toki tuo jalkavaivakin riepoo, mutta siinä on kuitenkin 80-90 % mahdollisuus parantua. Aikaa se vie liikaa ja kuluttaa kovasti hermoja.

Henki kuitenkin pihisee toisin, kuin tuossa kukassa ;)

 

Mäntyjen kukintoja.

 Oiskohan tämä aamulla kuvattu Vuorimännyn kukka? Semmoisia matalia mäntyjä kuitenkin.

Tämä on ihan tavallisen männyn kukka ja kuvattu toukokuun puolenvälin jälkeen.