Hyvää Uuttavuotta 2013 !

Vuoden viimeisen päivän valoisin aika meni osaltani vähän erikoisesti. Oli vielä tämän vuoden viiminen käyntiaika Jorvissa. Eikähän siellä just kuvattavaa ollut...no, puut sentään heijastuu kivasti auton katosta.

Hyvää mieltä tämmöinen pieni valoisa hetkinen toi mukanaan ja lupailee kaikille levollista ja nautittavaa vuotta 2013. Näin toivon teidän jokaisen täällä kävijän kohdalle!

Puita.

Oi jospa mä selkääni siivet saisin ja pyllyyni pitkän pyrstön.
Rakastan puita. Enempi lehtipuita, kuin havuisia ja pihkaisia. Pihkojen tuoksu on kuitenkin ihanaa. Joskus metsässä sorrun ottamaan pihkaa sormiin ja se pilaa loppumatkan kuvausaikeet.
Olen joskus halaillut puita ja halunnut tuntea, kuinka mahla virtaa. Olen haaveillut asuvani puussa. Olen haaveillut olevani lintu.

Typykkä 5 v. esittää joskus, että kiivetään mummo puuhun. Haetaan jäätelöt ja kiivetään korkealle. Voisin vielä ehkä just ja just puuhun nousta, mutta mites alastulo? No, siihenkin löytyy apu. Soitetaan isille!  Vävy ihmetteli pitääkö hänen nyt alkaa asennoitumaan pelastamaan mummo ja lapsensa puusta joku päivä.

Eilinen sumupäivä.

 Aamupäivällä oli vielä pakkasasteita ja sumua runsaasti enemmän, kuin kävelemään lähtiessäni.

Minulla oli ihan ikiomat jääpuikot :)

Päivän hämärtyessä ja sään lämmetessä koivuihin ilmestyi kuurakerros. Nyt sekin kaikki on pois, sillä lämpötila on -0,1 astetta ja vettä sataa.

Mikä pettymys :(

Tänne luvattiin niin aurinkoista päivää ja minä tietysti varustauduin lähtemään ulos heti, kun aurinko nousee. Otin (muistin) lääkkeet pystyäkseni tulemaan vielä kotiinkin sieltä.

 Näin pikkulintuja.

En tiedä mitä lienevät olleet. Ei riittänyt valo niitten kuvaamiseen.

 Hevonen sentään tuli lähelle.

 Tärähtänyt kuva kuuraparrasta.

 En oo ennen tiennyt hevosen syövän joulukuusia.

 Sit piti miettiä miten pääsen kotiin. Jalka mokoma metkuili. Tietysti jännitin kävelyä, vaikka ei siellä ollut edes liukasta enää. Lähdin jatkamaan matkaa metsikön kautta lähimmälle bussipysäkille.

Ja bussia odotellessa tietysti zoomailin puita.
Ei mennyt ihan miten kuvittelin, mutta tulipahan käveltyä. Eikä ole aurinkoa vieläkään näkynyt.

Rauhallinen aamuhetki.

Aamun hämyssä ooteltiin pikkumiehiä hoitoon. Kissapoika tarkistaa pihan tilanteen verhon läpi ja myös mitä ihmettä tuossa pikkuisessa hopeakulhossa tuoksuu. 

Isompi pikkumiehistä oli kipeäksi tulossa ja päivä olikin vaihteeksi hyvin rauhallinen. Toista oli eilen, kun serkkutyttökin oli hoidossa yhtä aikaa.

Aamuhämärässä.

Näistä kuvista saa vaikutelman valoisammasta kuvausajasta, vaikka hämäräähän se ennen yhdesää vielä oli. Lauha sadetta ilmassa oleva sää lisäsi hämäryyttä osaltaan. En hallitse kameraa niin, että osaisin tämmöisessä tilanteessa saada onnistuneita kuvia.

 Kädet tärisee ja valot tekee omia kuvioitaan,

 Kamera heilahtaa vielä enemmän.

 Yritin kuvata tuota puuta paremmin ja eihän siitä mitään tule.

 Zoomatessa vaan pahenee.

No, värit ovat kuitenkin kauniita.

Aamun kirjastoreissu.

Harjoittelin taas pimeässä kuvaamista.

Ei ole minun heiniäni kuvata pimeässä.

Vaihdoin eilen parvekkeenlyhtyyn oranssin kynttilän. Kuvasin sen iltapäivällä ja myöhemmin pimeässä. Muokkasin kuvat ja sain kaksi erilaista kivaa tunnelmakuvaa.

Jääkukkien joulu.

Tänään oli ihana päivä kuvausten suhteen. Pakkasta oli aamulla runsaat 15 astetta, mutta nyt alkoi lauhtumaan. -9,2 astetta näyttää parhaillaan ja ilmeisesti laskee lähelle nollaa. Se tietää jääkukkien osalta kurjaa kohtaloa.

 Ensin jääkukat sulaa parvekkeenlaseista.

Toiseksi sulaa kylpyhuoneen jääverho.

Ja ehkä viimeksi kaikki olohuoneen jääkukat.

Tämä joulu jää mieleen hyvin erilaisena jouluna elämässäni. Hyvä tätä on muistella Jääkukkien jouluna.

Jääkukkia ilta-auringon valossa.

Ihana aurinko!

Auringolle kiitos, sillä nyt sain jääkukat kuvattua paremmin.