Se ihanuus on mennyt.

 Ei narsku pakkaslumi kenkien alla.

 Ei voi lepuuttaa silmiään koivunlatvoissa bussipysäkillä odotellessa.

 Huoh! On se niin kaunista.

 Kotikadun varren koivuista lumi tippui jo. Ikävä, kun en saanut kuvaan sitä tippuvan kevyen lumen kaunista välkettä.

Parvekelasien jäänkin kerkisin vielä kuvaamaan.
 

Päätylaseissa se oli ihan erinäköistä.

 Olohuoneen ikkunan jää nousi ylöspäin.
Lisään vielä, että ylin lukitus ikkunassa oli jäänyt auki ja siksi sitä kosteutta sinne väliin on päässyt. Nyt avasin ja pesin sen ja kuivasin oikein hyvin.

Se oli lasien välissä ja suli ensimmäisenä pois.
Nyt on vaan vesisateen jättämän pisarat ikkunoissa enää.

Näin on vuosi mennyt ja kuvasaalis melkoinen kaikista ongelmista huolimatta. Se on hyvä, että löysin tämän harrastuksen ennen näitä näkemisongelmia. Ulkona liikkuessani en voi silmälaseja käyttää, joten en voi nähdä kamerasta miten kuva onnistui. Siksi otan kuvia paljon ja välillä oon ollut kuvien suhteen epätoivoon vaipumassa, sillä epäonnistuneita kuvia on ollut paljon.
Ei tämä näkö tästä enää parane, vaikka yksi leikkaus on vielä edessä. Se on tehtävä siksi, ettei näkö siinä silmässä enää huonontuisi.

Kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte tätä kulkemistani täällä tänäkin vuonna seurata ja kiitos teille, jotka jaksatte kommentoida!

Nämä pakkaspäivien ihanuudet ovat nyt pois, mutta toivomme kaikkea uutta ihanaa vuodelle 2015

Oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Pakkasaamun linnut.

 Siitä rannasta lähtiessäni näin ensin mustarastaan. Se ei lähtenytkään heti pois, vaan sain kuvata sitä ihan rauhassa.

 En ollut varautunut lintuja kuvaamaan, mutta tuolla oli liikettä.

 Rastaita ihan hirveästi.

Se oli vaan taas ongelmana, että lenkkeilijöitä oli paljon ja aina jonkun mennessä ohi ne rastaat kaikkosivat puihin.

 Tuolla männyssä oikein kuhisi niitä.

 Yritin siinä niska kenossa saada kuvaa niistä.

 Tilhejä oli vaan muutama.

 Pulleita mustarastaita siellä täällä.

 Tuokin oli lähes metrin päässä ja ilmeisesti syönyt itsensä pökkeröön. Lisäsin kuvaan valoa, että näin mitä se siinä meinaa. Silmät kiinni keskellä päivää.

Pulut pusikon alla.

Söpö pienoinen.

Siinä hyppi viherpeippoja ja talitintteja, mutta en saanut niistä hyvää kuvaa. Olin jo ihan poikki, sillä olin ollut jo 5 tuntia ulkona. Enkä palellut muuten, kuin käsistäni. Oli mulla repussa kynsikkäätkin, mutta en malttanut niitä sieltä ottaa käsiini hanskojen päälle.
Täysihana aamu ja tämmöisistä kulkemisista näin pakkassaamuina tykkään ihan hurjasti, vaikka en kuvaisi yhtään.

Pakkasaamu osa 9

 Poispäin lähtiessäni oli vaikea päättää menenkö metsän takaa kulkevaa kävelytietä, vai rantaa pitkin samoja polkuja mitä tulinkin.

 Ranta voitti.

 Nyt ei ollut saareen menemistä.

 Voi miten kaunista siellä on.

 Se ensimmäinen näkemäni joutsenperhe on just menossa luotojen taakse.

 Näkemiin ranta!

Näkemiin! Tulen ensivuonna uudestaan!

Pakkasaamu osa 8

 Nyt on hyvä kuvata....

 vaikka eihän se vieläkään ihan lähellä ollut.

 Nyt valppaana....

 sillä tämä veitikka sukelteli yhtenään.

 Sillä välillä kerkisin kuvata muutakin.  Tuo savu oli yksi niistä savuista, jonka näin sieltä Westendin rannasta mistä tälle reissulle lähdin.

 Suomenlinna on melkein merisavun peitossa.

 Vieressä koirapuiston aita oli saanut jääkoristeet.

 Tuskin niitä siellä enää on.

Tuskin lienee jääkuorisia kiviäkään. Se ei haittaa, sillä näitäkin kuvia riittää, mutta päästän täällä kävijät helpolla, enkä näytä niitä kaikkia. Kuvia on vielä lisääkin.

Pakkasaamu osa 7

Telkkäpojan kuvauspaikasta oikealla olikin enemmän kuvattavaa. Aallonmurtajan kupessa oli enemmän sulaa ja siihen oli kerääntynyt....

 sorsia ainakin.

 Niitä oli enemmän, mitä äkkiseltään saattoi luulla.

 Lokki lähti pois, mutta katsotaas mitä jäi.

 joutsenia oli yksi perhe.

 En päässyt selvyyteen montako poikasta niillä oli.

 Ihan lähelläni ei ollut ketään.

 Joutsenten lähellä oli muutamia variksia, mutta niitä en nyt sen kummemmin seurannut.

 Sorsat olivat enimmäkseen nukkumassa.

 Telkkäpoika yllätti tulemalla lähemmäksi.

Siinä olisin voinut viipyä vaikka kuinka, mutta tästä piti lähteä jo poispäin, eli takaisin samaa reittiä. Kuvat eivät kuitenkaan loppuneet tähän.

Pakkasaamu osa 6

 Joku muu, kuin sorsa! Nyt se jalusta käyttöön!

 Telkkäpoika se siellä!

Kovin oli kaukana ja toivon sen tulevan lähemmäksi. Se toive jäi vielä toteutumatta, sillä huomasin jotain muuta mitä kuvata.