Näpytin tämän eilen jo yhteen kertaan, mutta tein jotain hullua ja yritän nyt uudestaan.
Tuo kallio Lauttasaaren rannassa on useimmiten veden saartama luoto. Nytkin mennessä pääsimme sinne kuivin jaloin, mutta pois lähtiessämme kastui kengät minultakin. Pikkumiehiltä kastui kengät ja housunlahkeetkin jo paljon aikaisemmin.
Luodolla oli lintujen jätöksiä runsaasti. Yksi tapettu naurulokki ja ihan valtavasti pienen pentä elävää.
Västäräkin poikanen popsi noita pieniä vaaleita hyöntesiä pitkän aikaa.
Olin laiska ja kuvasin kaukaa...en jaksanut nousta paremmin kuvaamaan.
Pikkumiehiä ne ötökät eivät haitanneet, sillä heillä oli merihirviö näköpiirissä.
Isokoskelon poikue ui vauhdilla ohi.
Eväitten ottaminen esille toi heti lokit paikalle.
Nälkähän se on heilläkin.
Pikkumiehiltä tippui tietysti eväsleivän muruja ihan "vahingossa" sillä tuo oli heistä kivaa katsottavaa. Piti jo vähän kieltää, sillä lokkejahan tulee paikalle ihan valtavasti.
Pikkumiehet jatkoivat leikkejään ja minä tutkin kameran asetuksia.
Veden liike oli kaunista katsottavaa.
No, nyt tuli ensimmäinen iso laiva. Sitä kuvatessa katsoin tuota kiveä tuossa keskellä.
Pyysin isompaa pikkumiestä myös katsomaan ja hän vakuutti sen olevan Merimetso.
Kotona sit suurensin kuvaa...
ja Merimetsohan se siellä. Sen kuvaaminen läheltä olis yksi haaveeni.
Purjeveneitä oli liikkeellä paljon. Tuo yksi laiva ei liikkunut mihinkään ja pikkumiehet keksivät siihen useita mahdollisia syitä. Heillä on erittäin hyvä mielikuvitus.
Suomenlinnan edustalla näytti olevan enempikin liikennrttä.
Peniä purjeveneitä, mutta noin kaukana olevat eivät enää jalksaneet kiinnostaa.
Rantavahti oli poikasenhoitovuorossa ja tää tuttu veijari hoiti koko rannan rauhaa.
Eikä siinä työssä passaa silmiään ummistaa....
saati jäädä mummoille seuraa pitämään.
Nähtiin me se rantavahtikin perheineen, mutta kamerat oli jo pakattu reppuun ja kotimatka edessä.
