Voi, kun olis...

 Ne ovat niin rakastuneen näköisiä.

Huoh! En onnistunut tämän paremmin. Kun olis ollut joku mihin tukea kameraa edes, mutta tähän on tyytyminen.

Silkkiuikkuja.

Västäräkkki hyppi tien yli ja sen ansiosta näin mitä näin.

 Västäräkki ohjasi kulkemaan rantaan.

 Katsos nyt mummo ympärilles!

 Ai, tuota lintua tarkoitat?

 Ahaa! Nyt ymmärrän.

 Vo, ne ovat ihan liian  kaukana! Etsin paikan missä meriruoko ei häiritse näkyvyyttä ja kuvasin ja kuvasin, mutta...

 jouduin silti kuvat suurentamaan. Tällä parilla oli kevättä rinnoissa ja ne tekivätkin ihmeellisiä liikkeitä ihan koko ajan.

Enkä saanut kunnon kuvia, mutta katson seuraavaksi josko löytyis joku parempi.

Suomenlinnaa aamuvalossa.

Ei Haahkoja kuitenkaan vielä, vaan rakennuksia.

 Tuolta tulin ja mietin, eikös näissä taloissa ollut kauppa ennen? Nyt on rakennettu uusi kaupparakennus satamaan tullessa oikealle.

 Vähän oli vaikea päättää mihin mennä, sillä en muistanut entisistä käynneistä suht mitään.

 Rakennuksia on uusittu ja...

 päätinkin kulkea ensin aurinkoisempaa puolta.

 Ihan mielenkiintoisen näköistä näyttää olevan.

 Vaan enpä muista enää mikä tuokin rakennus on.

 Tässä on ilmeiseesti kyse kahdesta eri saaresta? Tuo on se mistä tulin, eli pääsaari.

Tästä mennään toiseen saareen, eli linnoituksen puolelle.

Miksköhän en käynyt tuolla?

Veteen heijastuva seinämuuri.

 Joo tuonne!

Asuukohan tuossa joku?

 Ha, haa, täähän näyttää hyvältä!

 Vai näyttääkö sittenkään? En käynyt.

 Tässä vähän sekosin, vai jouduinko tuon paikan lumoihin?

 Vai katsoinko vaan veteen heijastuvia värejä.

 Kesällä varmaan erinäköinen, kun kasvit ovat isompia.

 Yks tirpunen puussa sai unohtamaan siinä mäellä olevan pienen valkoisen talon kuvaamisen.

 Ja nyt olinkin jo melkein...

en uimarannalla, vaan...

tuolla!
Katselin tätä Lauttasaaren rannasta joku aika sitten.

Silloin päätin, että tuonne on päästävä.

Linnut luodoilla.

 Mielikuviini oli jäänyt vesilinnut ennen Suomenlinnaa olevilla luodoilla, joten se oli myös yksi syy sinne lähtöön.

 Luodot lähestyy, ja poiju. Ei oo tipusen kiva laskeutua tuommoisen päälle lepäämään.

 Nyt silmä tarkkana...ei, vaan kamera.

 Tuolta Kaivopuiston rannoilta olin syksyllä nähnyt jopa merimetsoja näillä luodoilla.

Kaivoinkin tähän yhden semmoisen Kaivopuiston suunnasta otetun kuvan, mutta en nyt näe onko tuossa just silloin Merimetsoja.

 Onhan siinä aiemmin näitä korkeampiakin kallioisia lintupaikkoja.

 No, se on vaan lokki.

 Nyt tuolla on enemmän elämää!

Ei kuitenkaan Merimetsoja. En ole kyllä nähnyt niitä vielä täällä Espoon puolellakaan.

Haahkoja oli ja niistä lisääkin seuraavaksi.