Askel kerrallaan.

Olin jo jonkun aikaa niiiiiin onnellinen vähän pidemmistä hyvin sujuneista kävelymatkoista, että uskaltauduin kauppareissulle Helsinkiin.

Otin siellä muutaman kuvankin, mutta se ei ollut pääasia sillä reissulla.

Yritän taas sisustaa tätä kotiani. Puolisen vuotta tässä olen jo miettinyt pääni puhki miten täällä mitäkin laittaisin. Rakastuin yksiin verhoihin netissä ja heti ne löydettyäni pönkäsin niitä hakemaan. Niitten ostoreissu ei vaan tehnyt jaloille  hyvää. Otin siis takapakkia reilusti :(

Tänään taas kävelin hyvin rauhallisin askelin. Vaikka aurinko oli pilvessä, niin mieli liiteli pilvien päällä. On se vaan onni, että ihmisellä on jalat millä pääsee, vaikka kuinka kituliaasti, mutta mihinkös tässä kiire olisi.

Kelloköynnöksen siemenkodat.

Tuommosia isoja pötkylöitä ne ovat. Vajaassa kolmessa päivässä ihan vaan keittiön pöydällä ollessaan ovat kehittäneet selvemmin näkyviin nuo kohdat, joista ne ilmeisesti joskus aukeevat.

Kosteutta.

Ampiaiset pörrää Kelloköynnöksen kukissa ja näköjään nauttivat myös vesipisaroista niillä.
Otin toisella käyntikerralla 3 tuommoista siementä, kuin alakuvassa on. Tietääkö kukaan miten niitten kanssa toimitaan, että saisin niistä ensikesänä köynnöksen parvekkeelleni ?
Sanotaan, että salaa otettu kukanoksa itää ja kasvaa parhaiten. Mitenköhän on näitten kanssa?

Muita puita.

Nämä kuvat on otettu eri käyntikerroilla. Eilen oli pilvisempää, joten kuvauspäivän voi päätellä siitä, tai sitten ei ;)
Aurooran kartanon mailla kasvaa monia eri puulajeja ja pensaita, joita en kaikkia edes tunne. Siellä on kuitenkin puitten kohdalla kerrottu mikä puu on kyseessä.
En tietysti muista niitä, mutta kivahan näitä on vaan katsellakkin

 

 Ruskanvärejä siellä ei vielä paljoa näy, joten odotan jonkun aikaa ja käyn siellä uudestaan.

Lehtikuusi on rakas puu jo lapsuuden ajoilta. Tämä puu on jo vanhus.

 Lähelle sitä on istutettu toinen puu, joka täyttää joskus tuon vanhemman paikan.

Siellä kasvaa omenapuitakin.

Ja omenoita löytyy vielä runsaasti.

Lehmuksia, vaahteroita, pähkinäpensaita ym.

 Yhden havupuun nimi oli Balsami pihta. Tuo havupuu voi olla muuta lajia.

Jos oisin lintu haluaisin asua täällä. Keväällä täällä näkeekin paljon lintuja. Tämmöisissä paikoissa sielu lepää. Tuntuu, kuin olisi käynyt ihan eri maailmassa.

Tammia ja vaahteroita.

Kävin uudestaan Auroran kartanon mailla. Nautin siitä rauhasta mikä siellä vallitsee. Se on täältä kaukana, mutta pääsen bussilla tuosta vierestä sinne. Ei tarvii turhia kävellä. Olen todella onnellinen, että pääsen tämänkin verran ulkoilemaan.

Sillan alle.

Kaikki kuvat zoomattu tästä kohtaa.
Alempi kuva on otettu toisella (vanhemmalla) kameralla. Harvoin tulee otettua vanhempi kamerakin mukaan, mutta nyt otin. Annan muksujen joskus harjoitella sillä ja huomasin sen säätöjen olevan ihan sekaisin. Linssikin ilmeisesti sormenjälkiä täynnä.

Kelloköynnös.

Olin ihan hullaantunut eilen, kun nämä Kelloköynnökset näin. Yritin kerran kasvattaa tämmöisen parvekkeella, mutta köynnös teki enemmän lehtiä, kuin kukkia. Pituutta oli kuitenkin riittävästi. Oisko syynä ollut liian vähäinen auringonvalo, sillä silloinen parveke oli aamuauringon puolella.

Valtavan upeasti kasvoivat.

Juuri avautunut kukka on vielä vaalea.

Nuput on tuommoisia pötkylöitä.

Kohta tipahtaa...kukka tippuu maahan...

siitä jää kivat kukan näköiset lehdykät jäljelle.

En tiennyt köynnöksen siementävän.

Muistoja menneiltä ajoilta.

Kävin vähän ulkoilemassa ja muistelemassa menneitä aikoja. Silloin, kun olin tuossa talossa harjoittelemassa oli talvi ja pakkaset.
Ihana päivä tänään. Vähän maa oli märkää, mutta muuten mitä parhain sää ulkoilla. Hitaasti köpöttelin ;)

Paikka on Auroran kartano.