Kurjenmiekka?

En ole varma onko tämä Kurjenmiekka? Ihmeellisen upea...jännä kukka.

Kastetta.

On kastetta maassa...

Hahtuvaisia.

Nää on niin hauskoja.

Kupla.

Plumps! Pisara vettä putoaa rapakkoon ja syntyy kupla...hetken kestävä ja poks, se on pois.

Lisäsin taas....

Lisäsin taas muutaman kuvakansion Picasaan katseltavaksi. Pysyvä ongelma on kahdella eri kameralla kuvaaminen. Toinen kuvaa parempia lähikuvia ja toinen zoomaa kauemmas. Välillä kyllä epäilen ihan päinvastaistakin. Kuvia tulee tällä systeemillä liikaa samoista kohteista.

Saunaniemessä...sen kärjessä.

Espoonlahden rannoilla, Saunaniemen kärjessä on hyvä käydä ja miettiä syntyjä syvijä...uidakkin voi, jos tuntuu, sillä täällä on hyvä pikkuinen uimaranta...ihan yleinen vielä.

 Hyvä on katsoa kumpaankin suuntaan...

ja haaveilla joskus tulevansa auringonlaskua kuvaamaan...nythän on tämä niemi välissä. Aurinko laskee tähän aikaan vuodesta tuonne noin.

Kuvailin vaihteeksi öttiäisiä...orvokkikuvia myös, mutta niitähän on nähty jo liikaakin. Öttiäiskuvat ovat nyt uutta täällä.

Puhallanko?

 On näitä lisääkin...

Jokapaikka puhallettavaa täynnä.

Hyvä kukkapäivä.

Kävin aamulla kävelemässä pätkän Espoon rantaraittia. Vielä on monta osaa raittia kulkematta, mutta onhan tässä kesä aikaa. Nyt kävelin osuuden Saunalahti - Kivenlahti. Kuvia...runsaasti kuvia Picasassa.

Kaunis on kukka kasvavainen...

Kylmää vettä.

Vuorimänty.

Kysyin neljävuotiaalta tyttäreni tytöltä mitä oravat syö, jos tänäkesänä ei tule käpyjä? Makaroonia tietysti...onneksi näyttää käpyjäkin tulevan. Kaikki kuvat samasta männystä...miksi joku latvus on noin erinäköinen, kuin nuo kävylliset ovat ?

Kukkien kauneutta.

Kimalainen.

Kaikki kauniita.

Toiset kukat vasta aloittelee kukintaansa, kun toiset jo varmistaa lajin tulevaisuutta...ihan niin, kuin elämässä muutenkin menee. Nuppusia, kukkia, ylikukkineita, siementäviä ja kuivettuneita...pystyyn kuolleita.

Elämän pitkospuut.

 Tuolta tulin...

Tuonne olin menossa, kun vävy soitti. Pikkuinen poika on syntynyt klo.8.10, eli vähän ennen tässäolon aikaa, sillä olin lähtenyt tänne jo hyvin aikaseen aamulla.

Mikäpä siinä auttoi, kun istahtaa pitkospuille ihmettelemään.

 Suolaheinä aloittaa kukintaansa minun viidennen lapsenlapseni syntymän kunniaksi.

Ihan nuppunen vielä ihan niin, kuin kauan toivottu ja hartaasti odotettu n.kolmenkilon nyytti kaukana Kuopiossa. Keskimmäisen tyttöni toinen. Hassua niinkin, että selkäni takana ehkä noin 0,5 km. päässä oli tytöistäni nuorin ja vanhin samaan aikaan töissä. Siinä viestittelin heille iloisia uutisia.