Eilen ja toissapäivänä.

Aamu oli sään puolesta hyvä, mutta iltapäivällä sitten kaikkea muuta. Ensin tuli vettä ja räntää taivaan täydeltä. Minulla oli pikkumiesten tarhasta ja esikoulusta hakeminen just samaan aikaan. Maahan jäätynyt räntä oli paikoin hurjan liukasta.
Sillä matkalla satoi, vettä, räntää ja rakeita. Kameran jätin suosiolla kotiin.

Varikset nukkuvat edelleenkin tuossa samassa koivussa, vaikka lehdistä ei ole enää, kuin muisto jäljellä.

Sunnuntain kuvia vielä. Ennenhän, no runsas vuosi sitten saatoin hyvin könytä mihin vaan kuvaamaan, jos näin jotain kivaa kuvattavaa. Kiipesin rinteitä ylös ja laskeuduin pahoihinkin paikkoihin. Mikään pusikko, tai oja ei pidätellyt. Nyt en ole enää yhtä hullu. Tuota jäätä puron reunassa en minä rikkonut.

 Otin vaan ja zoomasin tuon kauniin jääkuvion vähän kauempana  seisten.

Lähikuvat saan vielä ihan kyyristymällä. Runsaan vuoden kestänyt kävelyn rajoitus tuntuu kyllä jaloissa, kun kumartuu. Ehkä tämä alkaa pikkuhiljaa sujumaan.

Täällä ei ole yhtään lunta ja taitaa olla pakkasetkin ohi tällä kertaa.

Soukkaan mennessä osa 3.

Olinpa poikki, kun perille pääsin. Onneksi pääsin autokyydillä kotiin.

Soukkaan mennessä osa 2.

Olipas se mukavaa.

Soukkaan mennessä.

Tein taas hullun tempun. Piti lähteä tytön luona käymään. Tarkoitus oli mennä bussilla ainakin osa matkaa, mutta kun päivän sää oli ihan mahtava, niin järki ei sanonut mistään mitään.

 Maa oli kuurassa.

 Merenlahden rannalla jäätä.

Maakin oli joissain kohtaa jäässä.

Tältä näytti tällä puolen pikkuista niemeä.
 

Toisella puolella oli ihan eri näköistä.

Ja aurinko valmistautui laskeutumaan.

Vastavaloon otettuihin kuviin lisäsin valoa.

Vesi, kuin hopeaa. 

Jatkuu...

Kissanpäiviä.

Tämä kissapoikani pääsee kuviin hyvin usein. Tuossa nojatuolin päällä on yksi sen lempipaikoista. Siitä se näkee ulos ja sisällä jokapuolelle.

Saraheinälle!

En lukenut Saraheinän vastauksia hänen saamansa tunnustuksen kohdalta, kuin vasta eilen. Me ollaan annettu samoja vastauksia joihinkin kysymyksiin. Ajatellaanko näin samalla lailla?

Kuuraa maassa.

Aamupäivällä oli kuuraa niissa kohdin, mihin aurinko ei ollut kerinnyt vielä säteitään heittää.

Ois mistä ottaa.

Näitä kyllä riittää. Samoin kuvia leikkimistä varten. Tänään oli marjat jäässä, eli tilhille vähän arveluttavaa syömistä. Ei vaan ole tilhiä näkynyt.

Viimeinen.

Ruusu kukkii myöhäänkin syksyllä, mutta tämä oli sen ruusun viiminen kukkka tänä syksynä. Kuva tietysti täys tärähtänyt ja muokattu monella tapaa.

Hyvää talvenalkua kaikille!

Tunnustus.

 

Sain tämmöisen tunnustuksen Saran mökissä ja puutarhassa blogilta. Kiitos Sara!

Tässä kuuluu myös vastata tämmöisiin kysymyksiin:

1. Elämäsi parhain saavutus?

2. Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?

3. Minkä näistä kaupungeista valitsisit matkakohteeksesi Pariisi, Rooma,
Lontoo, New York?
4. Lempi liikuntamuotosi, kirjailijasi, musiikkisi ja taiteilijasi?
5. Harrastuksesi?


Näihin joihinkin on tässä vaiheessa vähän vaikea vastata, sillä en ole ollut nykyään kovinkaan positiivisella mielellä.

1.
       1. Kolme tyttöäni.
       2. Tytöt ja heidän lapsensa, joita on yhteensä viisi.  1,5, 3, 5, 6 ja 11 vuotiaat. 2 tyttöä ja 3 poikaa.
       3. Terveys. Mikä ei ole mitenkään päivänselvä asia juuri nyt.
           

3. Pariisin valitsen, sillä se olisi toiveissa myös, vaikka kaikkein eniten toivoisin pääseväni käymään joskus Venetsiassa. 

4. Kävely, eli rannoilla ramppaaminen. Donna Leon on ollut tämän syksyn suosikkikirjailija. Tykkään mm. klassisesta musiikista, torvisoitosta, huilumusiikista ja gospel musiikista. Nyt täytyy tunnustaa, etten kuuntele kotona musiikkia, en edes omista televisiota, enkä ikinä semmoista tule hankkimaankaan. Tytöt ja muksut yrittää saada pääni kääntymään siinä asiassa, mutta eivät tule onnistumaan. Radio taas on jossain kaapin kätköissä. Toinen korva (se kuurompi) on vähän outo, sillä se sotkee äänet jotenkin kestämättömiksi.
Taiteilijoista tykkään monistakin, mutta jos pidän luontoa suurimpana taideteoksena, eli kelle siitä se kunnia kuuluu? Valokuvaaja voi olla tietysti taiteilija, mutta kuvaamisen kohde on useimmiten jonkun muun taiteilema. Kuvaaja kuvaa sen kohteen tietysti oman näkemyksensä mukaan. Elkää vaan vetäkö herneen tapaisia nenäänne, sillä en tahdo tuolla loukata ketään.

5. Nykyään vain luen, sillä entiset harrastukset on jääneet entisiksi, huonon näön ja jalkaongelmien takia. Valokuvaan niin kauan, kuin pystyn. Eihän tämä olotila mikään pysyvä ole, sillä silmät leikataan jossain vaiheessa. Jalkakivut on pitkällinen juttu, mutta toiveita parantua on.
Jos nuo silmäleikkaukset onnistuvat, niin mietin mitä kivaa keksisin noitten vanhojen harrastusten tilalle. Näen vielä lukea toisella silmällä ja siksi en suostunut vielä leikkaukseen.

Voi, nyt tuli vaikea paikka eteen, eli kelle antaisin tämän saman tunnustuksen ?  Suosikki blogini ovat salaisia. Mietin vielä ;)


   

Lehdet lumessa.

Muokattuja kuvia tältä aamulta.

Ensilumi.