Suven suloisuutta.

Sanaton on sydämeni kieli.

Yksi päivä elämästä.

Aamulla klo.4 heräsin. Olohuone ja keittiö hehkui punaisena, kun aurinko nousi.

Tyttö ja pikkumiehet houkutteli illalla mukaansa katsomaan, kun isompi pikkumiehistä pelaa jalkapalloa. Opetteluahan se vielä on.
Illansuussa puhalsi ajoittain viileä tuuli, mutta auringossa oli kivan kesäistä.

 Suomen suvi on niin sydäntä sykähdyttävän ihanaa.

Ja pihlajakin kukkii.

Kiva päivä, jos ei mieti liikoja.

Niskasta kiinni.

Näin pitää toimia itsensä kanssa, muuten ei hyvä seuraa. Espanjassa huomasin heti, ettei jalkoihin koske yhtään niin, kuin täällä kotona vielä lähtiessä teki. Pelkäsin jopa miten tuun siellä jalkojeni kanssa ollenkaan pärjäämään. En tiedä mikä ihme se olikaan, mutta jalat olivat hyvät koko ajan. Kerran lensin kadulle nenälleni, mutta sain vaan nahkat kyynärpäistä ja polvesta kurttuun. Onneksi oli pitkäthousut päällä. 2 vahvaa nuorta miestä nosti minut siitä pystyyn.
Nyt en saa jäädä tähän vain olemaan, vaan täytyy käyttää vaikka pakkokeinoja, jos ei muu auta.
Olen kuvannut kaikki paikat niin moneen kertaan, että mietin mitä järkeä tässäkään on. Jos se on ainut keino liikkeelle lähtemiseen, niin pakkohan se on kuvata kaikkea aina vaan uudestaan.

Tämä viiminen kamera on vähän pettymys minulle, mutta ostin ihan siksi, kun näin miten vävypoika kuvaa saman merkkisellä tosi hyviä kuvia. Zoomaahan tämä hyvin, mutta siinä tarvittais vakaampaa kättä, tai sit sen jalustan roikottamista aina mukana.

Tänään kävin kirjastossa ja saman tien päätin käydä katsomassa kukkiiko kärhöt. Sain vinkin aamulla ;) Kiitos S !

Kukkakuvia jäi näyttämättä.

Jotain näyttämättömiä kuvia vielä :) Kiitos kaikille kuviani katselleille ja heille, jotka jaksoivat aina kommentoida! Olispa vaan parempi kamera, parempi vielä, jos käteni eivät vapisisi. Tämän blogin kanssa touhuaminen oli minulle siellä valtavan suuri henkireikä sen hyvin stressaavan matkan aikana. Matkahan venyi melko pitkäksi, kun mieheni joutui siellä toiseenkin leikkaukseen. Nyt tultiin heti Suomeen, kun saatiin lääkäriltä lupa lentää.

 Tämän "espanjankukan" nuput ovat kivan näköisiä nyyttejä.

 Ruusuja oli jokapuolella, mutta niitä en kuvannut muutamaa lukuunottamatta. Tämä kukka oli valtavan iso ja ihana näin vanhanakin.

 Tämä oli korkeampi kasvi, mutta nimestä ei ole mitään tietoa. En ollut edes nähnyt koskaan ennen.

Tästä matalasta lähes maassa kasvavasta en myöskään tiedä nimeä.

 Kiinanruusuja oli monissa väreissä, mutta niitäkin kuvasin hyvin vähän.

 Joulutähtiä näin kukassa siellä täällä, mutta kun piti lähteä kuvaamaan, niin enpäs muistanutkaan missä ne näin. Tämän kuvasin tuulessa ja liian kaukaa.

 Magnolian siemenpallero.

 Tuossa pallero alkaa jo purkaantumaan ja puuvillamainen nöyhtä leviää joka puolelle.

 Tämä pensas on hyvin yleinen aitojen koristeena.

 Hämähäkkikin pääsi kuvaan.

 Tästä laitoin jo aiemminkin kuvan, mutta nyt ihan viime päivinä tämä yleisesti kasvava jokapaikan kukka oli parhaimmillaan.

 Keltaista ja sinistä kukkaa jokapuolella.

Olin ehkä just parhaaseen kukkimisaikaan siellä Espanjassa. Tänä keväänä oli satanutkin enemmän, kuin normaalisti sillä alueella.
Minulla on aiemmilta vuosilta paljon erilaisia ja ympäri vuotta otettuja kukkakuvia sieltä missä milloinkin kuljin, mutta silloin ei vielä digikameraa, vaan kaikki ovat paperikuvia.

Täytyy vielä katsella kaikki kuvat kertaalleen läpi, mutta luulen sen matkan kuvien olevan nyt tässä.

Lumihuippuja ja pilviä.

 Lentokoneen ikkunasta ei ole helppo kuvata, sillä ikkunassa oli jäätä ja nyt tulomatkalla oli ilmavirtauksia, jotka tärisytti konetta aika usein. Ranskan, tai Sveitsin lumihuippuisia vuoria.

 Vain yhdessä kohtaa oli kermapursotuksia.

Ruotsin päällä oli tuommoisia pilviä. Niitten alaosassa näkyy heikosti rannikkoa. Suomea lähestyttäessä pilvet olivat hyvin kauniita. Aivan satumaan tunnelmia, mutta kone taas tärisi, enkä kuvannut enää. Siitä lähtien alettiin jo laskeutuminen paksun pilvikerroksen läpi kaatosateeseen.

Näkemiin!

Vai hyvästi? En tule enää tänne, jos ei tule pakkotilannetta niin, kuin nyt.

Tämä nettiyhteys voi katketa tänään, mutta joitain kuvia voin laittaa kunhan kotiudun ja kerkiän.

Lähdin kuukausi sitten talvella ja nyt tulen kesäiseen Suomeen :)

La Manga.

Tämä on niin jännä paikka, että se täytyisi jokaisen nähdä itse. Tuo kapea kannas on täynnä taloja, mutta talviaikaan siellä ei paljoa asukkaita näy. Myrskyissä aallot lyö lähes tuon kannaksen kapeimpien kohtien yli.

Murcian lentokenttä on tuon laguunin lähellä. Kerran olen tuolla kannaksella käynyt ja  toisen kerran ihan laguunin yläosassa uimassa ja auton kyydissä sitten useammin mantereen puolella. Gartagenan matkalla kuvasin bussin ikkunasta. Tie kannakselle  menee tuon laguunin alareunasta. Yläreunasta ei pääse.

 Bussi ajoi vauhdilla ja tärisi, mutta otin silti Cartagenasta tullessa jonkun kuvan. Tämä on niitä seutuja missä tie La Mangaan menee.

 San Javierin uimarannan kohdalta hyvin huono kuva. Eli tuo on sitä laguunia ja kaukana talojen takana on meri.

Bussi kääntyi ja hidasti, niin sain paremman kuvan.

Tämä Rocio del Marissa otettu on ehkä paras kuva.

 Nämä loput otin nyt aamulla aallonmurtajalta.

Nuo valkoisena näkyvät talot vuorenrinteessä ovat mantereen puolella. Kaikki tummat edessä siinä kannaksella.

 Tuossa ihan oikealla on laguunan pohjoispää, jossa on myös ainut kohta mistä merivesi laguunaan tulee.

Se on hyvin uskomaton näky, kun illalla tulee Murciasta takaisin päin. Kannattaa Googlettaa kuvia sieltä ja käydä, jos vaan suinkin pääsee.

En tiedä oliko tämä ihan hullu juttu tähän, mutta tykkään katsella siihen suuntaan aina tuolla rannoilla käydessäni.

 Lisään vielä kuvan miltä tuo zoomaamatta täältä näyttää.

Aamulla aallonmurtajalla.

Olen niin monesti maininnut tuon pitkän aallonmurtajan, että näytän nyt aamuisia kuvia sieltä.

 Aallomurtajan perusta on tehty valtavista kiivilohkareista. Sen pituus on 700 m. Tuntuu pidemmälle ja tällä kertaa kävelin vain sen puoliväliin asti.

Täällä ja rantakaduilla näkee useita patsaita.

 Penkkejä ja varjoa.

 Tuolta tulin.

 Tuonne en mennyt. Vasemmalla näkyy Rocio del Marin taloja ja palmumetsää.

 Sukellusvene ja kalasatamaa.

Siinä puolivälissä satuin vilkaisemaan meren puolelle...voi itku taas. Ihanan näköisiä joku ja muutama hyvin sairaan näköinen. Yksi mummo tuli tuomaan kalastajien antamia perkkuujätteitä.

Tämä olis pitänyt laittaa vähän aiemmin, sillä suolan lastauslaiturin pää on aallonmurtajan pään kohdalla.
Suolalaivat hakevat tuosta irtonaista suolakidettä, joka tulee hihnaa pitkin suolajärveltä.

Tämän kuvasin bussin ikkunasta, kun kävin reissussa. Tuossa vasemmalla on sairaala ja tuolla takana suolakasoja. Suolajärvi on ihan sairaalan takana. Kaupunki tulee oikealle taakse, mutta ei näy tässä kuvassa just yhtään. Edessä sitruspuita.