Lokki.

 Näitä pieniä lokkeja, joitten nimeä en tiedä, lentelee kanavalla aina. Joskus laskeutuuvat veteen ja uivat hetkisen.

 Lentäävät maihin seuraamaan kanavan elämää.

Toinen lokki taas seuraa mitä tämä aiempi tekee.
Ne antaa äänimerkkejä toisilleen ja kohta lentävät pois.

Lokkeja kuvasin aiemmin enemmänkin, mutta ne kuvat ovat jääneet näyttämättä. Tuolla rannoilla oli aiemmin todella isokokoisiakin lokkeja, mutta ne ovat lentäneet jo pois.

Hyvä minä.

 Kävin aamulla Rolloa etsimässä, mutta en löytänyt. Sorsia oli ja tuossa tapahtui jotain, mitä en nähnyt.

 Uros kuitenkin kimpaantui jostain naaraalle.

 Vai liekkö sinnikäs kosiskelija kyseessä?

 Naaras pläjäytti siivellä päin näköä.

 Pääsi siitä kiusasta eroon.

 Vauhti oli melkoinen.

 Hyvä minä!

Jesh, se on helppoa, kun hallitsee!

 

Nuolkoot nyt rauhassa haavojaan rontti!

Venesatamassa.

Kumpi meistä on väärällä puolella?

Ja kun rannassa olen...

ei riitä muutama kymmenen valokuvaa joutsenista.

 Täytyy tutkia rannan kaikki kohdat.

 Tuijottaa aaltoja.

 Katsella merelle.

 Isot laivat lähtivät jo ja pienet veneetkin on pakko kuvata.

 Veneitä on myös maalla.

 Veneitä on myös rannassa.

 Pieniä veneitä.

 Isoja veneitä.

Ja itse satama, mutta kuvia siitä seuraavalla kerralla.

Telkkiä eilen.

 Joutsenia kuvatessa vilkaisin vähän kauemmas ja näin Telkkien olevan menossa ohi.

 Niitä oli ehkä 10-12 tuossa uimassa, mutta osa oli parhaillaan just sukeltamassa.

 Tuossa perässä näkyy kuplia, jotka syntyy jonkun sukeltamisesta.

 Taas sukelsi yksi niistä.

Telkkä on kova sukeltamaan. Tuossa ei varmaan ole mitenkään kovin matalaa, sillä siinä on vanha väylä muinoin kulkeneille hiililaivoille joten ruoka on haettava syvältä.

Olin ottanut Telkistä ja yhdestä naakasta kuvia ennen joutsenten kuvaamista. Kotona siirsin kuvat tälle läppärille ja niiden siirtyessä lähdin tekemään muuta. Ihmettelin konetta vilkaistessani miten nopeasti se oli ne siirtänyt, enkä ajatellut sen kummempia. Enkä löytänytkään kuvia picasasta. Ei yhtään kuvaa. Onneksi joutsenkuvat olivat vielä muistikortilla, mutta alkupään kuvat katosi jonnekkin?

Elämä on ihanaa!

 Kun sen oikein oivaltaa! Hetkistä kiinni se laji ihmisen elämässä. Liekkö joutsentenkin?

Tämän kohdan tahdoin rajata, että saisin edes jotenkin näkymään tuon pisaramäärän, minkä tämä joutsen päältään puisteli.

Aamulla oli hetkisen aurinkoista.

Viikko sitten.

Vieläkin haikailen tuon aamun perään.

 Aallonmurtaja Haukilahden rannalla on monella tapaa upea paikka.

 Horisonttiin tujottelu aiheuttaa kaukokaipuuta, mutta kyllä siitä nauttiikin.

 Aallonmurtajalle nousee aina toiveikkain mielin.

 Mitähän tänään näkyy? Ihan päässä en ole koskaan nähnyt ketään, enkä ole sinne itsekkään koskaan yrittänyt.

Kalastusvenekkö lienee?

 Se joutsen ui ohi.

 Kohta sieltä joutsenen menosuunnasta tulee hinaaja

 ja vetää proomua perässään.

Siellä ui jotain vesilintuja, mutta kaukana, ihan liian kaukana.

Valkoinen pilkku poskessa? Uros Telkkä! Niitä olen nähnyt Länsiväylän varressakin, mutta hyvää kuvaa en ole koskaan saanut. 

On laaja sun rantasi autius....no, ei se nyt tähän sovi, mutta kovin tyhjää kesään verrattuna.