Mikä on punainen ja pyöreä?

Vähän erinäköistä joka aamu.

Kuvasin toissaillan ja eilisen päivän helmiä ja järjestelin niitä hiki niskasta valuen. Taivaitten kuvaaminen on paljon mukavampaa ;)

Lisää auringon temppuja.

Jatkoa edelliseen, eli ei se aurinko kauaa pilvessä pysynyt. Kuvat ovat ihan siinä järjestyksessä, kuin olen ne kuvannutkin. Tykkään tämmöisistä aamuista, mutta nuo kaikki rakennukset tuossa edessä ärsyttää. Pitäis päästä katolle kuvaamaan. Eilen vihjasin ukolleni muuttavani vielä kerran. No, mihin minä muuttaisin, mutta lottovoiton osuessa tahtoisin asumaan vähän korkeammalle. Hullu toive korkeanpaikan kammoiselle.

Mihin meni ukkonen?

 Illalla jo ropautti ensimmäisen vesikuuron ja sen jälkeen menin nukkumaan. Kuulin ehkä aamuyöstä jyrinää ja jyrisi se jossain kaukana vieläkin, kun viiden aikaan nousin ylös. Tuommoisen näköistä oli silloin.

 Zoomasin vasemmalle kauas ja ei se ukkonen siellä ollut.

Vielä enemmän vasemmalle, eli länteen oli jo melko mustat pilvet ja sen lonkerot tulossa tähän päälle.

 Aurinko se vaan nousi jyrinöistä piittaamatta.

 Ihana valo...sinä olet aurinko.

Minun ikkuna heijastaa auringon useampana.

 Lämpenee  ?

 Kuumenee?

 Sukelsi pilven taakse.

 Kurkkasi pilven raosta.

 Vilkutti silmää.

 Leväytti säteensä yläilmoihin.

Sinne meni!

Eikä ukkonenkaan noussut päälle.

Kuvaan muutakin.

 Taloja ja kattoja. Aurinko nousee kauppakeskuksen takaa.

Nousukohta näköjään siirtyy hiljakseen oikealle.

Ompas likaiset kattolasit.

Näin tänäaamuna;)

Iloinen perhetapahtuma.

 

Kyllä minä oon tuon männyn latvaa tuijotellutkin. Tänne muuton aikoihin yhtenä sunnuntai aamuna kuulin variksen ääntä. Ukkovaris raakkui pitkään ja hartaasti tuon pesäpuun viereisessä puussa. Ukkovariksen lähdettyä samalle oksalle lensi toinen varis. Se haukkui nopeaa haukkua, kuin koira. Päättelin sen olevan nalkuttava akkavaris. 

Siitä aloin niitä seuraamaan ja huomasin niitten lentävän tuohon latvukseen. Vuorotellen kävivät viereisessä puussa putsaamassa itseään, joten aloin pitää niitä pariskuntana.

Alkuun ootin poikasten ilmaantuvan, mutta kun mitään ei näkynyt viikkokausiin, jätin seuraamisen jo siihen.

Tässä toinen vanhemmista huilaa.
Äsken sitten vilkaisin ja...

mitä ihmettä näinkään.

Siellähän oli koko perhe auringosta nauttimassa. Zoomi on poikaa!

Pauligin huvila ?

 Tuolla puitten takana on mielenkiintoisen näköistä.

Tullessa tänne näin kyltin Pauligin huvila ja loppumatkasta, kun käännyin rannasta takaisin Töölön keskustaan päin näin tämän talon ja uskoisin tämän olevan se miksi sitä luulenkin ?

Zoomailin tietty tätäkin ja näytän kuvat täällä, vaikka harvoin mitään rakennuskuvia olen tänne laittanutkaan.

Kellari lienee myös sen pihapiirin rakennuksia.

Nämä kuvasin toissapäiväisen kävelyreissun varrelta.

Sielu lepää...

Vaikka aina kerronkin miten meri on minun sielulleni se hyvää tekevä voima, niin kerron nyt rakastavani myös tämmöisiä ihania puistoja ja puita.  

Daaliat.

Eilisen kukkakuvia piti muokata, sillä ne kameran säädöt pilasi kaikki kukkakuvatkin. Töölön kirkon ja kirjaston välisessä puistossa oli paljon kukkia. Daalioita, verenpisaroita ja varsinkin ruusuja.

Zoomailua.

 Tuolla männyn vieressä on kivipengerrystä.

 Tämä zoomattuna.

 Tuolla kauempana keskikohdasta oikealle on jotain kasvillisuutta.

 Tämmöisiä lehtiä siellä.

 Meilahden sairaala on näköjään paketissa.

Hyvin zoomaa. Kamerassa on 18 x zoomi...täytyy sanoa, että tykkään kovasti :)