Lumisade yöllä.

Tuossa keskellä kuvaa on katulamppu selkäpuoli tännepäin. Siitä kohtaa on hyvä katsoa sataako vai ei. Innostuin yöllä kuvaamaan miltä lumipyry näyttää. Otin yön aikana n. 30 kuvaa samasta kohtaa.

Viiminen on otettu nyt kuuden aikaan aamulla.

Aavistus joulua.

Amaryllis aukaisi yön ja aamupäivän aikana ensimmäisen nuppunsa.

Lunta.

En lähtenyt vielä ulos kuvaamaan, joten annoin zoomille töitä.

Ongelmana on löytää talvikengät piilostaan. Ne on muuton jäljiltä jossain.

Kuun kuvaamisharjoitus.

Eilen innostuin kuuta kuvaamaan, mutta en ainakaan vielä onnistunut siinä. Käytin jalustaa ja kuvasin maisemakuvauksen yökuva säädöllä.

 

 Kuu oli vielä pienenä ja öisen taivalluksensa alussa.

 Ajoittain pilvien takana.

 Tässä oli ehkä ongelmana se, että kuvasin ikkunan läpi ja alhaalla oleva piha on erittäin hyvin valaistu.

Aattelin kuvata yöllä parvekkeella, kunhan kuu olisi siirtynyt sille puolelle taloa. Olisi ainakin ikkunan heijastumat jääneet pois. Se suunnitelma meni täysin mönkään, sillä kohta alkoi vesisade ja sen jälkeen minä simahdin. Olin nukkunut edellisenä yönä vain 3 tuntia, joten en jaksanut enää kuuta ootella.

En edes tiedä pystyykö tällä kameralla kunnon kuukuvaa saamaan, mutta voihan sitä aina yrittää ;)

Pistetääs vielä iltakuvia ;)

Auringon laskukohta siirtyy yhä edelleen vasemmalle.

Tänään pääsin autokyydillä lähelle rantaa, mutta en kehdannut edes esittää kuvaustaukoa. Nämä kuvat ovat parvekkeelta otettuja.

Kullan kimallusta.

Mikä ihana näky, mutta eihän sitä saa kuvaan millään. Tuhannet vesipisarat hehkui kultaa koivunoksilla aamuauringon paistaessa tuohon kohtaan.  Mokoma puu kasvaa vielä ihan liian kaukana, joten zoomattuja kaikki.

Tänään on tehtävä kotihommia, ettei tekemättömät työt kolkuttele mielessä loppuviikosta. Silloin olis taas mahdollista saada lunta tännekkin ja on pakko mennä sitä ihmettä ulos katsomaan.

Palanut.

 Tämän portin takana tulee aina mieleen, että ken tästä käy voi kaiken toivon heittää.

 Olen tästä kävellyt ohi monia kertoja ja kuvannut ennenkin.

 Lohduttomat kuvat, jotka tuo mieleen kuvia omasta lapsuudestani. Kuvissa äitini suku seisoi kotinsa raunioilla sodan jälkeen.

 Olen lapsena seisonut ulkona talvipakkasessa ja katsonut miten naapuritalossa palaa.

 Tämän talon tulipalosta luin lehdestä. Järkytti lukea, miten talon omistaja oli ollut töistä tulossa ja nähnyt bussin ikkunasta kotinsa palavan.

Olen lukenut talon korjaussuunnitelmista. Ihmetyttää vaan miten pitkään kestää ennen, kuin mitään näkyvää tuossa tehdään.

Liikennemerkin tolppa.

Semmoinen betonipötkylä, josta joku kulkija oli saanut liikennemerkin pois paikoiltaan. Lusikka pois siitä sopasta ja ihan kivan kuvan tuostakin sain.

Ilman lusikkaa parempi.

 Rajaus.

Kuvan kääntö ylösalaisin ja vähän lumovoimaa, mikä puuttuu edellisen jutun kuvasta.  Ei sitä koskaan tiedä missä se kuvauskohde luuraa ;)

Kannattaa kurkata.

Kannattaa kurkata joka paikkaan kulkiessaan.

Aurinkoon?

Tein taas lähtemisen ennätyksen (mummojen sarjassa), kun huomasin aamulla auringon heijastuvan naapuritalojen ikkunoista. Köpötin minkä kintuista pääsin, mutta aurinko pääsi karkuun.

 Löysin auringon sijaan tähden :)

 Ehkä se sai jatkamaan matkaa, vaikka aurinko mokoma kohta häipyikin.

 Sumukin käy korvaukseksi.

 Se sumu kyllä väheni koko ajan.

 Sehän nousi vain tästä pienestä puropahaisesta.

 Kasvimaitten yllä leijui vielä.

 Ihan hyvä tämäkin aamu.

Vuoden ainut kuva harakasta. Liian vikkeliä kuvattavia minulle.

Eilistä Orvokille:)

Sain lukijakseni Orvokin. Hän kuvaa samoilla kulmilla kanssani ja siksi laitan tähän vielä jonkun kuvan, joista näkee mitä samaa eilen kuvattiin :)

 Tässä vissiin seisottiin toistemme jäljissä :)

 Kivahan täällä on kovalla tuulellakin käydä, kunhan olisi pukeutunut sen mukaan. Itse olin liian vähissä vaatteissa ilman käsineitä. Olen kyllä tehnyt kynsikkäät kylmiä päiviä ajatellen, mutta eihän eilen ollut edes kylmä muualla, kun tässä tuulessa.

 Zoomasin tyrnipensaisiin ja ihmettelen, eikö ne maistu millekkään linnulle.

Samaa olen miettinyt aronian marjojenkin kanssa jossain muualla. Näitä tyrninmarjoja on täällä jokapuolella rantaa paljon.

Tää minun kameraparka ei tykännyt yhtään eilisestä tuulesta. Kostunut se ei kylläkään ole, mutta taskussahan sitä joutuu kuljettamaan, että saa nopeasti käsiin, kun tarttee. En tajua mitä se nyt temppuilee. Onneksi on takuuaikaa vielä, jos se nyt ei tuosta asetu. Olen kyllä kuvannut sillä ihan hirveästi ja mietin josko se nyt alkaa jo hajoamaan.

Salama?

En ikinä käytä salamaa. Eilen mietin pitäiskö opetella senkin käyttäminen, kun näin pimeäksi nää päivät jäävät?
Kissa kyllä kauhistuisi ihan kokonaan, jos alkaisin sen kanssa kokeilemaan. Espanjassa kissat lähtee vauhdilla piiloon, esim. roska-auton valojen välkkeen nähdessään. Tämä menee täälläkin sängyn alle jo roska-auton äänen  kuullessaan.

 Ehkä en ala säikyttelemään salaman kanssa, kun ei ole mikään pakko.

Kameran syytä?

Sitten, kun nää silmät on leikattu ja näkö jees ja se lottovoittokin siinä samassa rytäkässä tullut, niin hankin kameran. Nyt vaan on enää yksi ongelma siinä vaiheessa. Mummon ois syytä opetella  käyttämään kameraa silleen ihan oikeasti.
Tänään syytin huonoista kuvista kameraa. Toisaalta osasyynä oli se, että tuuli niin kovasti ja minun paljaat käteni vapisivat vilusta ja kylmän aiheuttamasta kivusta. Se vielä, että pensaat mokomat eivät pysyneet yhtään asennossa. Meri velloi vieressä ja tasapainoaisti ei tykännyt yhtään. Mitähän vielä syyttäis? Etteivät vaan mukulat ole koskeneet kameraan pikku sormillaan. Linssi näyttää omituisen likaiselta. Onkohan minun aivoissa vikaa, kun en hallitse kameraani kunnolla?

Tää viiminen kuvista on kuitenkin niin niin ihana :) Niin, jos nuo edessä heiluvat pusikot sais kuvasta pois. Takana näkyvä aallokko on ihmeen kaunis!

Hirveen kylmä tuuli.

Kävin kirjastoreissulla rannassa ja yllätyin miten kylmä siellä oli. Rannassa vasta sen tuulen oikein tunsi. Kuvasin hetkisen ja pakko oli lähteä jatkamaan matkaa.

Tuo kieltomerkki oli pudonnut laiturille. Eipä tuonne veteen mieli edes tehnyt.