Mitä syksy tuo?

Huhtikuusta ja siitä päivästä, kun sain tietää tyttöjeni isän sairastuneen on elämäni ollut sekaisin. Ensi viikolla uskoisin vihdoinkkin pystyväni elämään niin, kuin itse tahdon. Voin nukkua ja valvoa tarpeen mukaan. Voin lähteä ja mennä silloin, kun siltä tuntuu ja tulla takaisin kenenkään muun, kuin omasta tahdostani ja kissani takia.

Nyt olen jonossa silmäleikkaukseen. Hoitotakuun 6 kk loppu osuu tammikuulle ja ja jos esim. helmikuussa leikkaisivat, niin ensi kesänä voisin jo nähdäkkin jotain. Näön palautuminen voi kestää 6 kk. Toisen silmän tilanne jää sen jälkeen ratkaistavaksi.

Eilen katselin netistä kameroita. Vävy oli ostanut uuden ja antoi kokeilla sitä ja onneksi kokeilin, sillä enhän minä mitenkään jaksaisi semmoista raskasta kameraa kuljettaa, saati käsissäni pitämään. Kamerani täytyisi olla paljon kevyempi. Mieluummin lujaa tekoa, joka kestää säällä, kuin säällä ja kulkee taskussa mukana. On niitä muitakin toiveita mitä siltä tahtoisin, mutta semmoisen löytyminen ei ole helppoa varsinkaan, kun ei ole liikoja rahoja siihen käytettäväksi.

Olen kesän aikana seurannut useita blogeja ja nauttinut niistä kovasti, mutta kommentoinut hyvin harvoin. Tuntuu, että väsyneenä ja vähän tolaltaan poissa olevana ei saa päästään irti mitään järkevää ajatusta kommentoidakseen. Tuoko syksy siihen yhtään parannusta jää nähtäväksi.

Kiitos teille, jotka jaksatte näitä kuviani katsella!

Ystäväni palstalla.

Noitten palleroitten kukkimista olenkin odottanut ja siinä odotellessa unohtanut niitten nimenkin.

Lähelle en päässyt kuvaamaan, mikä vähän harmitti, sillä kukissa kävi melkoinen kuhina.

Kiersin vielä toista kautta, mutta sieltäkin oli vaikea päästä yhtään lähemmäksi.

Kun ystäväni ei ollut itse paikalla en mennyt hänen palstalleenkaan kuljeksimaan. Zoomailin, kun en muutakaan voinut.

Syksyä kohti.

Kasvimaalla oli tänään useampikin palstanpitäjä töissä ja kukaan ei tykännyt pahaa minun käynnistäni siellä.

 Näitä katsellessa tuli vähän syksyinen tunne.

Täytyi vähän leikkiä tällä kuvalla.

Maustekasveja ja muuta hyvää.

 Minttu?

 Tillin kukkia.

Sipulin nuppuja.

Laventeli?

 Miks ihmeessä eivät poimi näitä talteen?

Keltainen vadelma.

Tämä kasvimaapalstojen alue on  lähin ja ainut missä olen käynyt kuvaamassa. Kuvassa oleva palsta on hyvässä hoidossa, mutta tämä alue kokonaisuutena on vähän huonossa hoidossa, sillä monet....ihan liian monet jättää palstansa kokonaan hoitamatta. Vuokrausta hoitavan olisi syytä tutkia kuka jättää palstansa villiintymään ja selvittää tilanne hänen kanssaan. Jos ei jaksa hoitaa, niin seuraavana kesänä joutuu jonottamaan uudestaan, jos enää palstaa haluaakaan.Tämä on minun mielipide.
Tietysti ymmärrän, että vanha vuokraaja saa pitää palstansa aina uudestaan, mutta  mitä järkeä pitää siitä kiinni, kun sairastuu, tai into loppuu.

Näin eilen bussin ikkunasta parikin eri palsta-aluetta ja kunhan tämä elämä rauhoittuu, niin käyn vilkaisemassa niitäkin.

Auringonkukka.

 Jotkut kukat ovat helppoja kuvauksen kannalta ja yksi niistä on tämän värinen auringonkukka. Joku kertoi,  että auringonkukka on usein yrittäjän lempikukka. Tiedä sitten pitäneekö paikkansa. Monet leijonaihmiset tykkää myös.

Kettu.

 Olin jo tulossa aamulenkiltä kotiinpäin ja katselin miten ovat jollain koneella heinikkoa niittäneet, kunnes katsoin tuonne ylemmäs meidän puoleiselle rinteelle.

Kettu sieltä katseli minne tuo mummo suuntaa.

 Häntä ei ollut mitenkään muhkea, joten oisko pentu vielä?

 Joo, nyt on paras mennä piiloon.

 Eipä tuolla muita ihmisiä näkynytkään. Hevoset olivat omissa oloissaan.

Enkä nähnyt tänäänkään rusakon rusakkoa. Täällä niitä on kuulemma paljon, etten ihmettele yhtään miten se kettu täällä liikkui.

Tässä pari päivää sitten otettu kuva just siltä kohtaa missä kettu katseli.

Kukkakeijun hameita.

 Tämä on matalampaa lajia, kuin alimpien kuvien salkoruusut, mutta kukka näyttää hyvin saman malliselta.

 Tämmöisen hameen tahtoisin, jos olisin keijukainen.

 Näissä on jännä keskuskuvio.

Oisinpa nähnyt tuon kuvion jo siellä kasvimaalla, niin olisin kuvannut paremmin. Kova vesisade vaurioittaa helposti pehmeitä kukkia.

Daaliat.

Daaliat eivät onnistu kuvissani ollenkaan. Monesti olen yrittänyt ja saman todennut joka kerta. Tämä alimmainen tumma oli tavattoman kaunis, mutta kasvoi niin varjossa, ettei meinannut onnistua senkkään vertaa. Nuo nuput oli tosi tummia, mutta lähikuvat niistä oli ihan surkeita.

Liljoja.

Ja just kun kerroin, etten tykkää liljoista.....täytyy vissiin perua puheitaan.