Päivän unikot.

 

 Kyllä nämä unikotkin ovat upeita. Nämä kasvaa ystäväni palstalla. Osa kuvista zoomattu, sillä en mene kenenkään kasvimaalle sen peremmälle kurkkimaan.
Hän olikin aamulla varhain siellä ja sain kotiin tuomiseksi häneltä salaattia ja valkosipuleita.

Orvokin rannalla.

Kävipä melkoinen tuuli, kun kirjastoreissulla poikkesin Orvokin rannassa kurkkaamassa tilannetta. Lokinpoikaa en olis huomannutkaan, jos edellä kulkeva pariskunta ei olis sitä huomannut.

 Vanhemmat rääkyi ja lenteli pääni päällä ja ilmeisesti komensivat lokinalun veteen turvaan. Voi rääpälettä!

Yritin kurkkia näkyiskö yhtään naisihmistä kuvaustouhuissa, mutta liekkö Orvokki lomalla ;) Ois sekin, jos hyökkäisin jonkun kameran kanssa kulkijan eteen kysymään onko hän Orvokki.

Haaveita....vain?

Tässä elämässä täytyy joskus, tai näköjään hyvinkin useasti antaa itselleen kyytiä. Osa asioista hoituu ihan itsekseen, osa vähällä vaivalla ja jotkut vasta pitkän miettimisen ja päätöksenteon jälkeen, kaikki ei sittenkään.
Olen tässä viimevuodet ämpyillyt näköni kanssa ja leikkaus molempiin silmiin on pakosti edessä. Jouduin perumaan silmälääkärissä käynnin, silloin Espanjaan lähtiessäni, mutta en ole soittanut vieläkään uutta aikaa.
Jalkaongelmat on oma juttunsa, mutta nyt pidän tärkeimpänä asiana tulevaisuuden kannalta tutkituttaa kilpirauhaseni erikoislääkärillä.

Sit aloin haaveilemaan :)  Jos tämä romu tästä vielä tutkitaan ja hoidetaan ja saadaan kuntoon syksyn ja talven aikana, niin jaksaisinko ja pystyisikö hoitamaan yhden kasvimaa palstan?  Tuolla kasvimaalla vois olla joku palsta tarjolla, tai vapautua ensikesänä.

Eilen tutkin netistä juttuja laatikkoviljelystä. Tuolla kasvimaalla ei laatikkoja näy. Yöllä näin silmissäni miten raahaan multaa laatikoihin ja miten vaikeaa se on, jos palsta sattuis olemaan siellä ihan keskellä. Vettä saadaan hanasta ja lannoitusainetta tuodaan alueelle hevostalleilta.

 Mietin miten osaisin päättää mitä kukkia kasvattaisin? Näitä mitä muistan lapsuudestani.

 Vai etsinkö jotain mitä en ole ennen nähnyt ?

 Sorrunko hempeisiin?

Etsinkö vanhoja lajikkeita eri väreissä ?

Ei, ei ruusuja.

 Pientä ja värikästä ?

 Tilaa vieviä?

Samoja mitä muillakin on?

 Pioni ois ainakin yksi minkä tahtoisin.

Ei marjapensaita?

Sit katselin puutarha ja pihablogeja ja aattelin onkohan minusta ollenkaan tuommoiseen, eli osaanko, jaksanko siellä yhtenään touhuta?  Oisko vaan parempi ihailla muiden palstoja?

Ruusujen tuoksuun.

Ruusut kukkii joka puolella ja vaikka yritän vältellä niitten kuvaamista, niin eilen taas sorruin siihen.

 Tämä kamera laukeaa hyvin hitaasti ja pörriäiset karkaa kuvistani aina. Eilen jahtasin yhtä perhostakin, mutta sehän lensi karkuun minkä siiviltään pääsi. Ei täällä perhosia just ole näkynytkään.

Tietääkö kukaan onko tuo kameran hidas laukeaminen joku merkki sen hajoamisesta kohta, vai mistä johtuu? Tekee sitä silloinkin, kun akku on ihan täysi.

Kasteisella kasvimaalla.

 Siellä oli muitakin, kuin minä. Monta kasvimaan pitäjää myös, mikä on silleen ihme, etten ole monien käyntieni aikana koskaan tavannut muita, kuin ystäväni jolla on myös palsta siellä. Ihan ystävällisesti suhtautuivat, kun kerroin miksi siellä kuljen. Kerroin etten ikinä edes koske mihinkään, saati ottaisi sieltä jotain.

Täältä vois olla mahdollista saada omakin palsta, mutta mietin jaksaisinko sitä miten hoitaa. Lähellähän se olisi ja bussillakin pääsisin vallan loistavasti. Olisin oikeastaan kiinnostuneempi nykyään suositusta laatikkoviljelystä, sillä se pitäisi etanat pois kasvien kimpusta.

 Tämän kuvasin silloin sumuisena iltana, jolloin näitä oli menossa kasvimaalle varmaan sadoittain.Ei niitä päivällä niin paljoa näe, kuin silloin illalla.

Pionit olivat tänään upeimmillaan.

 Tykkään kuvata kukkia sateen jälkeen.

 Osa valkoisista alkoi tiputtamaan jo terälehtiään.

 Näin isoja en ole kyllä nähnyt ikinä.

On siellä vielä paljon nuppujakin.

Tämä oli semmoinen reissu, että kotiin päästyäni kaikki päälläni olevat vaatteet joutui pesuun ja mummo suihkuun. Ei satanut, mutta ilman kosteus oli huipusaan.

Pettymysten lenkki.

Aattelin käydä vaihteeksi Tapiolan kirjastossa ja kävellä samalla Otsolahden rannalla.

 Vesilintujen sijaan ällöttävän näköistä levää. Ei tehnyt mieli sitä  kauvaa katsella.

 Lahden pohjukan nurmikoilla oli hanhia poikasineen.

 Kyllä noilla räpylöillä selviää.

On se vaan komea lintu.

 Komea on takaakin päin.

No, onhan niitä valkoposkisia vähän joka puolella, mutta ei enää kävelytien toisella puolella.

Tässä kohtaa oli ihana tuoksu. Valkoapilan tuoksu on hyvä :)

Tätä en ymmärrä, mutta tämä on minun mielipiteeni tästä työmaasta. Tykkäsin tällä paikalla olleesta vesialtaasta ja en ymmärrä, että muutaman ihmisen lyhytaikaisen ilon takia tähän tehdään luistelukenttä. Sillä rahamäärällä olis voinut mieluummin poistaa terveyskeskusmaksut Espoosta.

Onneks on kukkia sentään.

Sumua, superkuu jäi näkemättä.

 Sen superkuun takia illalla vilkuilin ulos ja mietin lähtisinkö ulos sitä katsomaan. Sit nousi sumu ja sen nähtyäni sain liikettä kinttuihin. Kuvittelin sen sumun nnousevan tästä notkosta, mutta se olikin merisumua.

 Kello oli jo yli kymmenen illalla, mutta aattelin silti käväistä kasvimaalla siitä ohi kulkiessani.

Sumu oli hetkittäin melko paksua ja ilta silloin normaalia kesäiltaa pimeämpi.

 Enkä ois arvannut miten typerää on kukkia kuvata liian hämärässä. Enhän minä yleensä yöllä kukkia kuvaa. Otin kymmeniä kuvia ja jouduin hävittämään niistä 80 %

Kotiinpäin palatessa ei edes maisemakuvat enää onnistuneet.

Varsinkin zoomatut meni erittäin mönkään.

Mitään superkuuta ei täällä silloin näkynyt. Yöllä se kyllä mollotti suoraan sänkyyni.