Vuosi sitten.

Tänään oon vielä siivonnut, joten en ole kuvannut mitään. Kurkistin kuitenkin miltä näytti vuosi sitten.

 Märkää oli ja puissa huomattavasti enemmän keltaisia lehtiä mitä nyt on näkynyt. Monet puut ovat enempi ruskeita ja ruman näköisiä.

 Tuona aamuna oli jotenkin ihanan kultainen hohde. Aurinko kimmelsi märillä koivunlehdillä. Se oli kaunista katsottavaa.

Olen näköjään leikkinyt kelloköynnöksen siemenkotaa kuvaamalla ja sitä kuvaa käsittelemällä. Värit osuu hyvin yhteen noitten muitten kuvien kanssa.

Hirveen kylmä aamu.

 Ajattelin kerrankin lähteä hyvin aikaisin ja kulkea pitkään.

 Aurinko kyllä näyttäytyi, mutta vain pilvien lomasta ja heijastui just rantaan, kun jäin bussista pois.

 Sillä puolella moottoritietä ei näkynyt yhtään vesilintua.

Toisella puolen tietä näkyi, mutta sillä puolella myös tuuli kylmästi. Kameran tarkennus taas temppuili, mikä suututti, sillä merimetsot olivat paikoillaan kaukana luodolla.

 

Otin taas objektiivin pois ja pyyhin kosketuskohdat. Tein vaikka mitä ja jonkun ajan kuluttua se tarkensi taas. Tällä objektiivilla ei kyllä noin kaukaa saa kunnon kuvia.

 Oli siellä joku lokkikin seassa.

 Pari lokkia lensi ylitseni ja pitihän nekin yrittää kuvata.

 Tätä rumilusta olisin voinut kuvata kauemminkin.

 Ihan pois lähtiessä otin vielä jonkun kuvan ja kotona vasta huomasin siellä olleen jonkun muunkin linnun.

Vähän turha reissu käydä käsiään palelluttamassa, mutta eikös ne lupaa taas lämpenevää ?
Turhaa oli lähteä liian aikaisin ja pilvisessä säässä. En lähtenyt enää sen kauemmas, vaan hyppäsin bussiin ja tulin kotiin. 

Yökuvausta.

Tai iltahan se vielä oli, jolloin
kuvasin nämä kuvat. Samana iltana kuvasin viimeksi auringonlaskua. En ole yökuvausta harrastanut, mutta silloin odotin bussia kauan ja mitäpä muuta siinä tekisi, kuin kokeilla tämmöistä. 

 Länsitaivaan viimeinen vaaleus heijastuu parvekkeitten laseista.

 Saunalahden lastentalo on rakennettu silloin, kun itse asuin vielä siinä lähellä. Talossa on lastentarha ja neuvola. Voi olla jotain muutakin toimintaa, mitä en tiedä.

Parkkitalon pääty yövalaistuksessa.
 

 Talon ulkovalaistus.

 Tiejyrä.

Olin jo nukkumassa ja sen verran heräsin, että näin lentokoneen lähestyvän valot kirkkaina. Nyt on hyvä katsoa, kun on puhtaat parvekkeenlasit ja ikkunat.
No, katson lentokoneitten valoja lähes joka ilta nukkumaan käydessä. Tuolta kaukaa puitten väleistä näkee lentokoneen lähestyvän täydet lähestymisvalot päällä. Pilvestä laskeutuessaan se on melko hurjan näköistä. Nyt oli kirkas sää ja näin yhtäaikaa kolmen koneen lähestyvän. Nuku siinä sitten enää. Ne lentää tullessaan jonossa tästä läheltä, tai päältä yli. Yksi minkä haluaisin oppia kuvaamaan on just se, kun kone lähestyy yöllä matalalla pilvien välistä.
Tämän takia muistin nämä kuvat. Tykkäisin kuvata, tai oppia kuvaamaan myös yöllä, mutta se ei onnistune tämmöiseltä aamuihmiseltä millään.

En saa lähteä.

Tänään on pakko siivota ja pitää pakottaa itsensä pysymään kotona, mutta jonkun kuvan kerkiän kyllä laittamaan.

Tavallisin aamulenkkini kulkee kasvimaan, Soukanpohjan kartanon ja hevostallien kautta.

 Hevosia kuvaan harvemmin, mutta kuvausaamuna otin useampia kuvia tästäkin komeasta hevosesta.

Hevostallien pomon näen melkein aina jossain lähistöllä.

 Varpuset lentää tallin vielä avoimista ikkunoista sisään ja ulos.

 Varjon puolelta en saanut tarkempaa kuvaa.

 Naakkoja on taas, mutta ei mitenkään kovin isoa laumaa. Nämä viettää  aikaa savupiipussa.

 Toiset tutkii mitä hevosen ulosteet sisältää.

 Viime päivinä on ylitseni lentänyt satoja, ellei tuhansia hanhia. Ihan valtavia määriä aamupäivisin.

Variksia, harakoita kuvaan täällä usein ja sen ketun silloin aiemmin. Notkon Espoonlahden puoleisessa pikku metsikössä on joku kuulemma nähnyt liito-oravankin. Itse olen nähnyt vaan tavallisia oravia.

Tässä kasvaa korkeita kuusia ja niitten alaoksille tuo joku ruokaa tähän pönttöön. Suosittu paikka pikkulinnuillekkin, mutta kuvauskohteena liian varjoinen. Kuusen oksat yltää lähes maahan saakka.

Nyt parvekkeenlasien kimppuun!

Punarinta.

Tänään kävi huono tuuri, sillä eilen muuttelin uuden kameran asetuksia ja kokeilin niitä molemmilla objektiiveilla. Aamulla kamera ei suostunut millään tarkentamaan. Näin sitten kaukana oksakasassa liikettä ja mikäs auttoi muu, kuin zoomata vanhalla. Sen verran lyhyen aikaa tää kaunokainen tuossa istui, että yhden kuvan sain. Hypähti kohta oksien alle, eikä tullut esiin sieltä. En tunnista, mutta oisko punarinta hän?

Talitintti.

Ensin huomasin harakoitten lentelevän ja menin lähemmäksi katsomaan.

 Joku oli laittanut pikkulinnuille pähkinöitä.

 Se oli vielä niin kivassa  paikassa, että sain kuvia otettua niin, ettei linnut häiriintyneet.

 Talitintteja kaikki. Harakat häipyi varisten seuraksi vähän kauemmas.

 Ei niitä pähkinöitä tuolta kokonaisena saa.

Kovaa hommaa tämmöisestä syöminen.

Tyylinsä kullakin.

Syksyisiä kukkia.

Tutun näköisiä kukkia, mutta en ole nimestä ihan varma. Joku kosmos, tai kosmuskukka uskoisin. Näitä oon kuvannut useammankin kerran kasvimaalla käydessäni, mutta on tuota muuta näytettävää liikaa ja monet kukkakuvat jää väkisin läppärin kätköihin.

Kukkakuvia on uudella kameralla jännä ottaa, sillä kuvat täytyy ottaa melko kaukaa. Tänään testailin toistakin kameran mukana tullutta objektiivia ja nyt alan huomata kummalla on mukavempi kuvata.

Luontopolulla.

 Ei mikään kuvauspäivä, sillä naakkoja menin muka kuvaamaan, mutta ei naakan naakkaa missään. Traskandan kartanon mailta lähdin kulkemaan jokivarren luontopolkua Espoon Bemböölen suuntaan.

Kävelyreitti on sieltä lähtiessä joen vasemmalla puolella.

Joen rinteet ovat paikoin korkeat ja havupuuta kasvavat.

Paikoin lehtoa, jolloin jokea ei polulle näy.

Jossain kohtaa polku kulkee jonkun viljelyksien reunaa.

Parista kohtaa joen pääsee ylittämään siltaa pitkin, jolta kuvasin nämä kuvat.

 Puitten välistä pilkottaa rakennuksia.

Kylätiekin olis mitä lähteä, mutta minä puikahdin takaisin metsän  suojiin.

Välillä polku on vaikeampikulkuista.

Ja, jos lähtee lähemmäksi rantaa vievää polkua, niin kohta saa kääntyä  takaisin ja nousta rinnettä ylös, jota äsken laskeutui vaivalla alas.

Joki kulkee välillä syvällä.

Kerran vain oli kohta missä pääsin ihan alas rantaan.
Nyt olen kulkenut tuon reitin jo neljä kertaa ja se saa riittää minulle. Vesi on nyt todella vähissä ja silloin, kun se on korkealla se on myös paljon näyttävämmän näköinen kuvattava.