Varisten sukujuhlat.

Eilen illalla oli variksilla sukujuhla. Variksia oli varmaan runsaat 20 yksilöä koolla. Pari harakanpoikaa joukon jatkona.
Eilen, vaiko oliko se toissapäivänä roskia viedessä näin semmoista mitä en tahtoisi nähdä. Ensin katsoin miten kaksi varista lensi jotenkin hassusti. Katsoin tarkempaa ja haukka oli siinä ajamassa varista takaa. Ihan melkein variksen selässä kiinni.

Kohta syyskuu.

 Varisten pesäpuu keskellä, leikkipuu vasemmalla ja laulupuu oikealla. Siinä se isävariskin istui alkukesästä laulamassa ja äitivaris nautti laulusta viereisessä puussa munia hautoessaan.

Toissailtana katselin taas ja näin linnun, jonka pää oli pienen näköinen. Sepelkyyhky oli löytänyt laulupaikan, mutta ei rohjennut esiintyä.

Aamutaivas tänään.

Nukkumapuu.

 Aurinko oli jo päivätyönsä tehnyt.

 Ja varikset saaneet päivänsä päätökseen. Tuon koivun latvuksen ovat valinneet nukkumapuukseen, sillä pesä männyssä on käynyt pieneksi. Poikasia on 6 tai 7. Tuolla ne ovat nyt kaikki.

Zoomailin...

 Emolinnut vähän hermoilivat kuvaustouhuni nähdessään. Lensivät parvekkeenkatolle kurkkimaan ja tekivät vauhdikkaita ylilentoja.

Jompi kumpi vanhemmista jäi räystäälle vahtiin.

Etana, etana näytä sarves...

 Näin oli kosteaa aamulla, kun heräsin kuuden aikaan.

 Kiiruhdin bussille ja tämmöinen tuli mäessä vastaan. Oikeastaan minunkin kiirehtiminen on etananvauhtia nykyisin.

Tämän kuvasin muutama päivä sitten samoilla kohtaa, kuin tuon etanan tänään.

Viikon kuluttua olen uusissa maisemissa, jos hyvin käy. Yksi reipas muuttomies puuttuu vielä ja se tuottaa huolta tässä kaiken keskellä.

Katsoa saa...

 Äiti tuolla räplää kameransa kanssa...

 ja minä olen, kuin en oliskaan.

 Eihän se tiedä miten minun tekisi mieli sen kukkia...joo katsoa vaan.

 Katselen muina miehinä ulos ja ei se huomannut vieläkään mitä suunnittelen mielessäni.

 Ei saa koskea! Sitähän se sanoo aina. En koske en!

 Kiusaus on kyllä kova ja voisin heti hypätä tästä pois.

 Ne on kyllä niin vastustamattoman kauniita, nuo kukat meinaan.

 Ihana aromirikas tuoksu näissä.

 En koske, en maistele, mutta kait näitä saa halata hiukan?

 On ne vaan niin ihanan kauniita!

Katsoin, mutta en koskenut! Hyvä poika minulla :)

Taitolaji.

Taitava verkontekijä, mutta huono kuvaaja.

Joku ihmetteli blogissaan syksyn ankeutta ja kuvaamiskohteitten vähyyttä. Katselkaa maailmaa lapsen, tai vieraan silmin.
Ihanaa kuvauspäivää kaikille!

Helteisen ja kosteanaamun kävelyreitti Osa 1.

Huomasin eilen bussinikkunasta länsiväylän alkuun (Helsingistä tultaessa) tehdyn ihan uuden kävelytien. Se menee aivan moottoriten sivussa rannassa. Alkaa Ruoholahdesta hautuumaitten takaa ja sivuten entistä Lapinlahden sairaalaa aivan toimistotaljen vieritse. Lisää seuraavassa postauksessa. Tässä sen reitin varrella tavatut eläimet.

Taidetta ja lokkeja.

Lentomuurahaisia ihan hirveästi. Lauttasaaressa, Hanasaaren pysäkillä ja tytön kertoman mukaan muuallakin Länsiväylän varrella ihmiset huitoo käsillään päällekäyviä muurahaisia.

Aamun öttiäiset.

 

Sateet loppui ja tuli navakka ja puuskainen tuuli. Kaikki kuvattava huojuu ja heiluu...eläimet lentää ja kuvaa siinä sitten. Joku kuva sentään onnistu paremmin ja taas oli hirveesti huonoja.

Vesilintuja.

 Ennen venesatamaa oli joutsenperhe ihan rannassa. Vanhemmat putsasivat sulkiaan ja pikkupallerot lepäsivät.

 Onhan siinä tekemistä.

 Lokit luulivat minun syöttävän joutsenia. Siinä lentelivät ympärillä ja huusivat ruokaa.

 Kohta tulivat variksetkin paikalle hänkkäröimään.
 Lähdin siitä välillä kukkia kuvaamaan ja kun tulin rantaan takaisin, niin joutsenet olivatkin menneet veteen.

Täällä näkee miten merivesi likaa jousenen kaulan ja pyrstön ruskeaksi.

 Siellä oli myös lokinpoikia...tämä vähän pienempi..

jota tuo emo?  kävi ruokkimassa. Poikanen koputti nokallaan emon nokkaa...ehkä se oli annoksen tilaussysteemi heillä.

Tämä näytti hiukan isommalta pojalta.

Näin kaukaa noita zoomailin.